Kuuleeko kukaan?

Sibelius- monumentin säröilevä urkupillistö kohoaa kohti taivaita. Luen surullisena uutisvirrasta Kuopiossa tapahtuneesta koulusurmasta. Sama olisi voinut tapahtua meillä. Tai tuossa naapurikoulussa. On vaikeaa sanoittaa ääneen totuutta, jonka olen tuntenut työssäni useamman vuoden. Se on kasvanut kuin viima, joka on muovautunut ajassa lapsen syntymästä täysi-ikäisyyteen. Viattomuuden aika on paennut kauemmas. Lapsuus on lyhentynyt. Nuoruus on mustunut….

Hyvinvoinnin akatemia – kissoja pulpeteilla ja kaikuja koulujen käytäviltä

“Mä nään tähtii. Mä vaan hiihdän. Mä rukoilen. Mä hiihdän. Sun lapset kasvaa. Mä vaan hiihdän. Meret nousee. Mä hiihdän” Erin teki hienon version Antti Tuiskun biisistä. Tänä syksynä olen “hiihtänyt” paljon. Kävellyt, maadoittunut, karistanut tarttuvia tunteita. Etten kyynistyisi. Etten turhautuisi. Siihen ei ole syynä oma elämä. Ei työ. Nuoret tai perheet. Ei. Sen, jos…