“Ei tää oo varmaan mitään, kun musta tuntuu, että kavereillakin on vaikeampaa…” Voi, mitä tarinoita tuon aloituksen jälkeen olen kuullut! Enkä ainuttakaan, jossa nuoren huoli itsestään ja omasta voinnistaan olisi ollut turha. Päinvastoin. Avun pyytäminen on vienyt aikaa. Kepeitä kolkutteluja eri toimijoiden oville. Varovaisia tunnusteluja. Vetäytymisiä. Häpeä, ettei pärjännyt yksin tai onnistunut siinä, missä luulee…