“Ei tää oo varmaan mitään, kun musta tuntuu, että kavereillakin on vaikeampaa…” Voi, mitä tarinoita tuon aloituksen jälkeen olen kuullut! Enkä ainuttakaan, jossa nuoren huoli itsestään ja omasta voinnistaan olisi ollut turha. Päinvastoin. Avun pyytäminen on vienyt aikaa. Kepeitä kolkutteluja eri toimijoiden oville. Varovaisia tunnusteluja. Vetäytymisiä. Häpeä, ettei pärjännyt yksin tai onnistunut siinä, missä luulee…
Mykkä kala
Kokoukset. Olisiko työelämä kevyempää ilman? Viimeinen mäki ennen kokouspaikkaa. Nilkoissa painaa lyijypuntit. Vetkuttelin lähtöä ja olen taas viime tipassa. Salin takaosassa on ruuhkaa, mutta sinne olisi päästävä. Kiltit tytöt ovat ajoissa. Kollegat näyttävät väsyneiltä. Kahvi tekisi poikaa. Asialista on mustavalkoinen ja karu. Kuulemme tiedotusasioita. Niistä olisi oikeastaan voinut lukea sähköpostin. Yritän istua ryhdikkäämmin. Tulee mieleen…
Hyvinvoinnin akatemia – kissoja pulpeteilla ja kaikuja koulujen käytäviltä
“Mä nään tähtii. Mä vaan hiihdän. Mä rukoilen. Mä hiihdän. Sun lapset kasvaa. Mä vaan hiihdän. Meret nousee. Mä hiihdän” Erin teki hienon version Antti Tuiskun biisistä. Tänä syksynä olen “hiihtänyt” paljon. Kävellyt, maadoittunut, karistanut tarttuvia tunteita. Etten kyynistyisi. Etten turhautuisi. Siihen ei ole syynä oma elämä. Ei työ. Nuoret tai perheet. Ei. Sen, jos…
Hyvinvoinnin akatemia 