Hankala ikä?

”Sun kanssa oli kiva jutella.” ”Mä sain kesätöitä!” ”Halusin vaan tulla kiittämään. Sä pelastit silloin mun elämän.” ”Leivottiin keksejä. Aateltiin, että sullekin maistuis.” Siinä syy. Myötätuuli ja motivaatio. Polttoaine työlle. Nuoret ja heidän vilpittömyytensä. Yläkoulu ja murrosikä. Hormonit ja suuret tunteet. Tuo yhtälö kuulostaa monen korvaan työympäristönä jos ei mahdottomalta, niin ainakin haastavalta. Nuoret asiakkaina…

Mustaa kahvia ja huumoria

Kun soittimen kieli jännittyy, maailmaan värähtelee ääntä. Kuormittuneen pään sisäinen virittyneisyys ja kimakkuus ei kuitenkaan ole kaunista, soljuvaa saati aisteja hivelevää kuultavaa. Se sahaa ja riipii, saa veren kohisemaan pikkuaivokuorella asti. Opiskelin menneellä viikolla käyttäytymisterapian metodeja hyvässä kollegaporukassa. Koulutus herätti paljon ajatuksia, myös rönsyjä, jotka ymmärrän ehkä myöhemmin kirkkaammin. Eräs alleviivaus jäi muistuttamaan, ettei ahdistusta…

Keskittymishäiriö

ADHD. Vähintäänkin ADD. Diagnoosikriteeristö saa nyökyttelemään mukana. Niska kipeytyy vielä tuollaisesta vatkaamisesta, otahan rauhallisesti nyt… Tilanne tosiaan vaikuttaa pahalta: keskittyminen herpaantuu hetkessä, asiat jäävät kesken, tarvitset muistilappuja, listoja, hälytyksiä… selvä homma. Kaikki oireet on. Vai olisiko oireilun takana sittenkin jotain muuta? Se nuori, joka upposi tunneiksi lukemaan tai piirtämään, onkin nyt keskittymishäiriöinen aikuinen? Onko tosiaan?…

Sosiaalisesti kuollut

Viisivuotias on valinnut ylleen juhlavimman prinsessamekkonsa. Sormet tahmaavat ikkunaruudun, katse hakee pihatieltä kaveria saapumassa synttärijuhliin. Viimein saapuu se yksi. Kymmenestä kutsutusta. Äiti kuiskaa ovelta “upeaa, että tulitte”, “kaikki muut peruivat tulonsa tänään”. Neljäkymmentä vuotta varttuneempi istuu kahvihuoneen sohvalle. Hakee kollegoiden katsetta, sanoo sanasen puheenaiheeseen. Se häviää kuin kuiskaus tuuleen. Vastauksena poispäin ristityt jalat, vaikeneminen, kenties…

Lukijan ääni – Sijainen – ai niin se…

Kahvinurkan kuppikunta hoi! Kuplasi ulkopuolella on muitakin! Tämä lukijan kirjoitus sijaisen roolista ja sijaiseksi tulevan kohtaamisesta sai myös minut ajattelemaan omaa käytöstäni. Ystävällinen ele, kahvin tarjoaminen, kiinnostuksen osoittaminen tai edes hymy ei paljoa vaadi. Tai pitäisi vaatia. Sijaiset ovat arvokas osaajien joukko, jotka paitsi pelastavat monesta mahdottomasta tilanteesta myös pitävät sisällään todellisia helmiä, joista saattaa…

How dare you? – kun auttaja kääntää selkänsä

Huomaan, että minun on vaikea hengittää rauhallisesti. Leukaluissa kiristelee. En osaa etäännyttää itseäni kirjoittamaan tästä aiheesta kuin tarkkailija. Ehkä se onkin juuri siksi niin tärkeä asia sanoittaa. Entä, jos auttaja ei autakaan? Entä, kun ammattilainen, jolle alaikäinen raottaa salaisuuttaan, kääntääkin katseensa pois, vähättelee ja kieltää? Entä, kun aikuinen ei olekaan turvallinen ja lapsen luottamuksen arvoinen?…

Kuuleeko kukaan?

Sibelius- monumentin säröilevä urkupillistö kohoaa kohti taivaita. Luen surullisena uutisvirrasta Kuopiossa tapahtuneesta koulusurmasta. Sama olisi voinut tapahtua meillä. Tai tuossa naapurikoulussa. On vaikeaa sanoittaa ääneen totuutta, jonka olen tuntenut työssäni useamman vuoden. Se on kasvanut kuin viima, joka on muovautunut ajassa lapsen syntymästä täysi-ikäisyyteen. Viattomuuden aika on paennut kauemmas. Lapsuus on lyhentynyt. Nuoruus on mustunut….

Lukijan ääni – Reunalla. Negatiivisuuden vastavoima?

Lukijoilta on alkanut tupsahdella postia. Suurkiitos niistä ❤ Viestit vahvistavat Hyvinvoinnin akatemian vainua siitä, että koulumaailmassa on paljon vaiettuja puheenaiheita. Häpeän seittejä, joille on syytä aloittaa kunnon syyssiivous! Tämä teksti syventää hienosti pohdintaa työyhteisöissä lymyävän negatiivisuuden auran olemassaolosta. Se, jos mikä vaientaa kehityksen ja myönteisyyden kuin halla, joka saa syksyisin puut varistamaan lehtiruotinsa. Mitä minä…

Yksin sinä olet ihminen. Yksin.

“Ei tää oo varmaan mitään, kun musta tuntuu, että kavereillakin on vaikeampaa…” Voi, mitä tarinoita tuon aloituksen jälkeen olen kuullut! Enkä ainuttakaan, jossa nuoren huoli itsestään ja omasta voinnistaan olisi ollut turha. Päinvastoin. Avun pyytäminen on vienyt aikaa. Kepeitä kolkutteluja eri toimijoiden oville. Varovaisia tunnusteluja. Vetäytymisiä. Häpeä, ettei pärjännyt yksin tai onnistunut siinä, missä luulee…

Mykkä kala

Kokoukset. Olisiko työelämä kevyempää ilman? Viimeinen mäki ennen kokouspaikkaa. Nilkoissa painaa lyijypuntit. Vetkuttelin lähtöä ja olen taas viime tipassa. Salin takaosassa on ruuhkaa, mutta sinne olisi päästävä. Kiltit tytöt ovat ajoissa. Kollegat näyttävät väsyneiltä. Kahvi tekisi poikaa. Asialista on mustavalkoinen ja karu. Kuulemme tiedotusasioita. Niistä olisi oikeastaan voinut lukea sähköpostin. Yritän istua ryhdikkäämmin. Tulee mieleen…